Paranoid #11

Tuskan parahdus Mä oon kyllästyny pohdiskeleen Myin asunnon, ostin veneen Suoraan roskiin postit menee Pimee puoli esiin pilkisti, kiltisti ensialkuun Mut sen hirtin vaik irvistin Jos joku luulee, et joskus joku riittää Nii ei ikinä, tuska on yhtä ku kipinä Elämäni kuplassa, puhtaassa turvassa, autuaan turhassa Ei mul oo mitään maalii Tavotteena vaan hautaan arvoesineitä haalii Tietoa sinne dementoituvaan kaaliin Tuhannelle todistajalle näytän sit saaliin Jos voisin lekalla lyödä tohon graniittiin loven Että "Minä olen Mikko, tällainen olen" Niin sen tekisin, ei tarvi kysyy kahesti Ku jos en tipu kohta, hyppään jatkeeks tän trapetsin Hirttäydy, niin petyt Älä hirttäydy, niin petyt Hirttäydy tai ole hirttäytymättä Niin joka tapauksessa vaan petyt Yritä jotain, niin petyt Älä yritä mitään, niin petyt Elä vittu täysil tai kuole tähän paikkaan Niin joka tapauksessa vaan petyt Petyt elämään Mun ei tarvi todistella, et mä oon kova Koska vittu mä en oo Mut mä oon katkera, katala, kavala ja yllättävän sadistinen Eli älä vittuile, joo Mul on taskus pienet terävät teflonsakset Ja kun sä lakanois lampaitas lasket Nii mä ulvon sitä punasta kuuta En osaa mitään muuta, mä en osaa mitään muuta! Mä en oo erityinen, enkä erilainen Mut en myöskään tarpeeks kypsä et toimisin sen mukaan Sataa vaan, koska pilvet mua seuraa Ukkostaa, mut ei kuule sitä kukaan Ei kukaan tunne oikeeta mua Saanko piraattipuolueelt apua Oon feikki, fuula, ku jäljennös virolainen Mä valehtelin kaiken Valehtelin kaikille kaiken Kaikki mitä sanoin oli paskaa Kaikki mitä olin oli paskaa Koska kaikki on paskaa Yritän miellyttää niitä joita mä vihaan Ja niitä joita muka vihaan, mä kadehdin Niitä joita esitän kadehtivani, mä säälin Ja ketä muka säälin, mä panin Kaiken se vaatii, ku uskoo et on uskomaton Aivan naatti, raukka, pieni sosiopaatti Ja luoti lepää mutkassa Kuolleessa kulmassa joku saa surmansa Vuosi hiljasta, tunti meluu Joku kaunis päivä mä vielä kuolen tähän liiotteluun Ainoo todellinen kysymys elämästä painaa päätä Tähänkö sen päätän?