0

[Verse 1: Pyhimys] Yksittäinen singulaari jossain räjähtää äärettömän kovaa Big bang! Tuhat supernovaa kaikki yhtä suurta ei kenenkään Omaa materia eetteriatomien lomaan käsikynkässä aika ja Avaruus ja tää universumin unettomuus kuudes ulottuvuus Paljon kuussa on kello ku tääl on kello kuus? Mitä merkitsee ihmisen aika, tai omistajan omistajuus? Jää mursi peruskalliosta sepelii Pohjanmaalla pyhä kala lestiä Veteli peitti tantereen vihreä karva kantautuu tyhjiöstä ikivanha Meteli tähtitaivaalla loistavat pisteet lähetti säteensä jo iäisyys Sitten osa sammuneita jo, hologrammeja tilalla sysimusta Aukko täällä ameeba happea haukko pokkana tiedemiehet Vitsejä lauko kehitys ei tunne sanaa tauko, tai alku ajassa Nollaa ei oo itseensä mies kaiken samaistakoon niin se on Tehny aina vertaa ajan alkua omaan syntymään pakko jonkun Oli kaikkeus synnyttää ihminen juurensa mystifioi, että voi niitä Paremmin ymmärtää ja sunnuntaina, ihminen Jumalan loi [Hook: Puppa J, Jan Wälchli & Heikki Tuhkanen] Niin pieni on pallomme maa Tyhjyys ääretön on, aika vallassa varjon Voi mitä ympyrää tallommekaan Voimasta luonnon armon, elossa Mul on vaan tää näkökulma Ja kaukoputki onneton Jossain aurinko paistaa [Verse 2: Pyhimys] Luulee ihminen elämää hallitsevansa tee verivala hyttysen Kanssa pystyapina teki parhaimpansa mut tietoisuus on Suunnaton ansa ei tiede tiedä mistään mitään keksitään Hiukkanen hiukkasen sisään meil on illuusio, et me voitais Muka ymmärtää viimestä maapalaa kynnän tääl ihan väärää Kysymystä kysytään ei oo vastausta siihen miks, ei mitään Pysyvää ollaan itsemme yliarvioitu viisaaksi konfirmoitu Kohtaloks kaikki pohjaoletukset koituu totuudet nätisti toisiinsa Sointuu me kirjotetaan historioita mut ei polvesta poikkee poika Ei kukaan lopult voita siks on turha suuttuu meiltä siihen voimat Puuttuu lyhyestä virsi kaunis [Hook x2]