Leppäyön löyly

Synnyin suurelle kivelle Pimeän yön yltä vieden Kaiken kaadoin yön edestä Olen sen yön nuori polku Eivät kuule kuulevaiset Näkeväiset ei nähdä saata Eivät tiedä tietäväiset Suosta Surman suututtaman Minä nousen yksin yössä Pimeän polun alalla Tumma taivas helmanani Olen tähtivyön säteitä Minusta elää pimeys Jonka polku poikki kuihtui Tieni päättyy jalkain alla Paikalle lepäävän mullan Vaan yksi on kirkas täällä Valo kuolleen vaikenevan Sitä katsot surmasilmin Surua elämän itkun Minä synnyin koivun alle Isäin illan iltamalle Vaan ei ollutkaan eloni Nurmen nuorta nousemista Minä vaivuin metsän alle Kaarnan kartanon perälle Lepäsin sammaleen sylissä Haudan haaska herteillani Syttyy löylyni lumessa Loistaa hanki haapain alla Minä en elämää tahdo En nousta, en päivää nähdä Minä yöstä kaipuun nostan En eloa päivän päältä Kuolemani kuulle annan Liekin yöstä yksinäisen Olen itse vainon lapsi Kuolleenvuode kehtonani Näkyvät minusta illat Ei sammuta sade minua Minä synnyin nurmen päälle Nyt on nuori alla aamun Sen kevään minusta saivat Leppälehdosta vereni Synnyin suurelle kivelle Pimeän yön yltä vieden Kaiken kaadoin yön edestä Olen sen yön nuori polku Eivät kuule kuulevaiset Näkeväiset ei nähdä saata Eivät tiedä tietäväiset Suosta Surman suututtaman Synnyin suurelle kivelle Pimeän yön yltä vieden Kaiken kaadoin yön edestä Olen sen yön nuori polku Eivät kuule kuulevaiset Näkeväiset ei nähdä saata Eivät tiedä tietäväiset Suosta Surman suututtaman Minä kerran tulta kannoin Yhden vein veden edestä Sillä kertaa vannoin ilman Mullan ja tulen palavan Silloin kasvoin liekikseni Alle maan ja päivän mullan Olen löyly leppäyössä Vyössä verta veljestäni Olen ikuinen yö pimeä Puiden varjo kastemaassa Sammaleinen suo sumussa Ilta ilman päättymistä